Voisi sanoa, että kaikista lamoista juuri Situ Rinpoche on tehnyt eniten buddhalaisuuden, erityisesti kagyu-buddhalaisuuden ja aivan erityisesti karma kagyu –buddhalaisuuden eteen. Hän tunnisti, koulutti ja kasvatti 17. Karmapan, ja vaikka hän joutui kohtamaan niin paljon ongelmia tämän tehdessään, hän ei antanut tuumaakaan periksi. Se ei ollut lainkaan helppoa vaan hän joutui tavallaan taistelemaan kaikkien kanssa, olemaan kiinalaisten, intialaisten ja muiden hyökkäysten kohteena, ja tästä huolimatta hän teki sen. Joten hän on todella merkittävä eikä hänen panostaan voi täsmällisesti kuvailla.

Tästä syystä on oikein hyvä, että täällä on Palpung-keskus. Vaikka Situ Rinpoche matkusteli pitkään kaikkialla edellisen Karmapan kuoltua, hän ei koskaan pannut alulle Palpung-keskuksia, koska hän oli vastuussa koko karma kagyu –perimyslinjasta. Sitten kun 17. Karmapa muutama vuosi sitten todella kypsyi, hän totesi, että olen nyt täyttänyt tehtäväni, nyt mitä loisteliain 17.Karmapa on saanut kaiken koulutuksen ja on minua oppineempi. Itse asiassa hän on oppineempi kuin kukaan toinen. Situ Rinpoche antoi hänelle kaikki opetuksensa, ohjeensa, valtuutuksensa, kaiken mitä hän tiesi, hän antoi kaiken takaisin ja totesi ettei ole enää vastuussa. Näin hänen huolehdittavakseen jäi ainoastaan Palpung.

Kagyu-perimyslinjassa on nyt paljon merkittäviä lamoja, mutta Situ Rinpoche on todella erityinen. Hän on tunnistanut todella monia tulkuja, en tiedä tarkkaa lukumäärää mutta heitä on noin 300. Ja jotkut tarinoista, kuinka hän tunnisti tulkut, ovat todella vaikuttavia. Tapasin äskettäin khenpon eräästä Khamissa sijaitsevasta Nyingma-luostarista ja hän kertoi minulle kuinka heidän tulkunsa tunnistettiin. Khamissa Situ Rinpoche on kuin Karmapa, häntä ei pidetä ainoastaan karma kagyu –perimyslinjan edustajana vaan kaikki kunnioittavat häntä suuresti. Niinpä myös monet nyingmapat, sakyapat ja muutkin pyytävät häntä tunnistamaan heidän tulkunsa. Tässä luostarissa oli ollut eräs erittäin hyvä khenpo. Tämä khenpo oli hyvin oivaltanut ja valaistunut, hän oli selvinnyt kulttuurivallankumouksesta, rakentanut luostarin uudelleen ja tehnyt monia hyviä asioita. Sitten hän kuoli ja muutaman vuoden kuluttua tästä luostarissa kutsuttiin koolle kokous ja munkit sanoivat, että meidän on kysyttävä ohjeita khenpon jälleensyntymän löytämiseksi. He päättivät kysyä Situ Rinpochelta ja kirjoittivat hänelle kirjeen Intiaan. Situ Rinpoche vastasi kuvaten tarkasti, kuinka heidän piti ratsastaa kolme päivää koilliseen luostarista ja he löytäisivät tulkun. Lisäksi Situ Rinpoche kertoi osan isän nimestä, osan äidin nimestä ja sanoi, että lapsi syntyy tänä vuonna, ellei ole jo syntynyt.

Munkit kokosivat etsintäpartion ja ratsastivat kolme päivää. Paikka oli paimentolaisten aluetta, siellä oli joitakin perheitä. He etsivät kaikkialta ja kävivät jokaisen perheen luona, mutta missään ei ollut ketään, jolla olisi ollut isän nimi, äidin nimi tai tuon ikäinen lapsi. He eivät siis löytäneet mitään ja olivat hieman hämmentyneitä. He palasivat luostariin ja miettivät mitä tehdä. He pohtivat uuden kirjeen kirjoittamista Situ Rinpochelle, kun he kahden kuukauden kuluttua kuulivat, että paikassa oli uusi kiinalainen virkamies, jonka nimi sopi kuvaukseen. Niinpä he lähettivät jonkun paikalle ja tämä sai selville, että isä oli siellä ja äiti myös, kummankin nimi täsmäsi. Äiti kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut lasta ja ettei hän aikonutkaan hankkia lasta, joten he olivat taas pettyneitä. Sitten parin kolmen kuukauden päästä he jotenkin kuulivat, että perheeseen oli syntynyt lapsi. Niinpä he palasivat paikkaan ja saivat selville, että nainen oli synnyttänyt lapsen, mutta piti sen salassa koska isä oli valtion virkamies. Nimittäin jos valtion virkamiehillä on enemmän kuin yksi lapsi, heitä rangaistaan. Nyt siis äiti täsmäsi, isä täsmäsi, lapsi täsmäsi, joten he lähettivät Situ Rinpochelle kirjeen, jossa sanoivat jälleensyntymän löytyneen. He toivat lapsen takaisin luostariin kruunattavaksi ja huomasivat, että häneltä puuttui osa pikkusormesta. Tällöin eräs vanha mies alkoi itkeä ja sanoi, että vika oli hänen. Muut kysyivät mieheltä miksi hän itki ja oliko hän tullut hulluksi. Mies toisti, että kaikki oli hänen vikansa. Mikä on sinun vikasi, muut kysyivät. Hän sanoi, että koska khenpo oli ollut hyvin pyhä ja suuri, hän oli ennen ruumiin polttamista leikannut palan pikkusormesta reliikiksi. Ja hän kaivoi reliikkirasiansa esiin ja sanoi että vika oli hänen!

Helsinki 26.8.2008

Yongey Mingyur Rinpoche:
Kolmanneksi haluan kertoa juurigurustamme, Hänen korkea-arvoisuudestaan Tai Situ Rinpochesta. Kuten sanoinkin, Rinpoche ei ole tavallinen olento, hän on elävä Buddha. Miksi? Hänellä on paljon valaistuneita piirteitä, jopa nuorena hänellä oli valtavasti myötätuntoa, viisautta ja tietämystä. Nuorena hän opetteli ulkoa koko tiibetinkielen sanakirjan. Se on hyvin suuri kirja, ja kuitenkin hän opetteli ulkoa joka sanan ja lauseen. Hän myös oppi jokaisen tekstin hyvin nopeasti. Hän oppi kaikki buddhalaisen filosofian kolmetoista osaa ja kuusitoista tekstiä kuten Madhyamakan, Prajnaparamitan, logiikan, Abhidharman jne. Hän sai pääasiallisen Mahamudra-perimyslinjan, suullisen perinteensiirron, ydinohjeet ja opetukset 16. Gyalwa Karmapalta, jonka kanssa hän vietti monta vuotta.

Nuorena Tai Situ Rinpoche lennätti mielellään paperisia leijoja, ja näin hän oppi tunnistamaan mielen luonnon. Eräs Khenpo nimeltä Khedru Khenpo ei pitänyt leijoista. Eräänä päivänä hän sanoi Rinpochelle: "Sinä olet lama, miksi leikit koko ajan leijoilla?" Rinpoche sanoi: "Ensin näen leijan, siitä lähtee ohut naru, ja narusta katson takaisin mieltä, katson mielen olemusta ja voin nähdä mielen luonnon." Khenpo oli hyvin yllättynyt ja sanoi: "Ok, jatka leikkimistä." Vaikka hän oli hyvin nuori, hän tunnisti jo mielen luonnon. Me taas olemme epävarmoja jopa täytettyämme 30 tai 40, emme vieläkään tunnista mielen luontoa.

Kerran RumtekissaYarneyn (sadekauden retriitti) lopulla, kun Rinpoche oli hyvin nuori, ihmiset pyysivät häneltä opetusta. Kaikkien odottamatta hän antoi pitkän ja täydellisen opetuksen. Hän opetti koko yön. Jos opetus olisi voinut jatkua, hän olisi opettanut pidempään. Kaikki olivat hyvin yllättyneitä.

Näiden valtuutusten aikana Rinpoche antaa hyvin syvällisiä ja pyhiä opetuksia, mutta me voimme ymmärtää helposti jopa Theravada-, Hinayana-, Mahayana- ja Vajrayana-opetusten ytimen ja koko merkityksen sisältävät osiot. Rinpoche myös opettaa käyttämättä mutkikasta terminologiaa, jota ei voida selittää niin vain helposti. Rinpoche osaa kuitenkin selittää opetukset hyvin helposti, niin että kaikki ymmärtävät, oli kyse sitten korkeasti oppineista tutkijoista, khenpoista, apoteista tai aloittelijoista, joilla ei ole taustatietoja buddhalaisuudesta. Niinpä Rinpochen opetukset ovat erinomainen mahdollisuus ymmärtää sisäisiä ominaisuuksia, sisäistä oivallusta. Ei ole helppoa opettaa syvällistä merkitystä helposti ja ymmärrettävästi. Joskus, kun vuosia opiskelleet korkeat khenpot, geshet ja lamat opettavat, kuulijakunta on ensin kolmekymmentä ihmistä, sitten kymmenen ihmistä ja lopulta vain kolme – sihteeri, linjan päämies ja opettaja itse. Koska muut eivät ymmärrä opetuksia, heistä ei ole järkeä olla enää paikalla, joten he häipyvät. Tästä syystä Buddha sanoi: "Voit ymmärtää itse opetuksesta, onko opettaja suuri vai ei." Tämä on yksi merkki.

Toinen merkki on suuri nöyryys. Suuret opettajat eivät koskaan sano: "Minulla on paljon oivallusta, olen saavuttanut ensimmäisen bhumin", tai vastaavaa. He eivät sano: "Sinulla on ongelma, demoni. Istu alas, nyt demoni on poissa." Rinpoche ei koskaan puhu noin. Hän sanoo aina: "Minulla ei ole mitään mainittavia ominaisuuksia. En osaa tehdä ihmeitä. Mieleni ei ole selkeä. En ole saavuttanut mitään." Tämä on erittäin hyvän opettajan merkki. Älkää ymmärtäkö väärin. Jotkut sanovat: "Luulen ettei hänellä ole mitään, koska hän sanoi niin." Asia ei ole näin. Jos opettajalla ei ole noita ominaisuuksia, hän teeskentelee että hänellä on kaikki. Mutta jos opettaja tietää kaiken, hän ei pelkää sanoa: "Minulla ei ole mitään." Hän ei pelkää sanoa noin. Tämä on yksi parhaita merkkejä loistavasta opettajasta, erittäin hyvästä opettajasta.

Vaikka Rinpoche on hyvin kohtelias, hänellä on kaikki valaistuneet ominaisuudet. Kerron esimerkin. Rinpoche on tunnistanut yli 250 tulkua. Meillä on nyt lista, kaikki kirjeet. Joitakin kirjeitä meillä ei ole, kaikkinensa tulkuja on noin 300. Mutta voimme varmasti sanoa, että heitä yli 250. Kun Rinpoche tunnistaa rinpochen tai tulkun, hän kertoo sijainnin, kuinka kaukana se on luostarista, vanhempien elinkeinon, isän ja äidin nimet, heidän syntymävuotensa, onko kyseessä poika vai tytär, heidän ikänsä, miltä talo näyttää jne. Hän kertoo kolmetoista, neljätoista kohtaa. Rinpochella on tämä viisaus. Jos me vain lähettäisimme jonkun etsimään tulkua, se olisi hyvin hankalaa. Vaikka he etsisivät kuukauden, he eivät saisi selville kaikkea tarpeellista. He eivät ymmärtäisi monia näistä asioista. Mutta Rinpoche ei käytä mitään apuvälineitä, hän tietää kaiken, ja kaikki kohdat täsmäävät.

Esimerkiksi Tiibetissä lähellä luostariani Rinpoche antoi kirjeen erään tulkun tunnistamiseksi ja sitten luostari yritti löytää rinpocheaan. He löysivät lapsen, jonka talo, sijainti, elämäntyyli, suunta, äidin nimi jne. kaikki täsmäsivät mutta isän nimi ei. Miksi? Kirjeessä sanottiin, että pojan isä on miehen veli, ei mies. Niinpä he olivat hämmentyneitä. Vauvan isä oli äidin mies, mutta kirjeessä oli veljen nimi. Niinpä luostarin delegaatio kysyi asiaa äidiltä, mutta äiti ei sanonut mitään. Sitten he kysyivät mieheltä, mutta hänkään eisanonut mitään. Lopulta he saivat selville, että miehen veli oli vauvan isä. Luulen että veli pelkäsi jotakin, kuka tietää. Mutta hänet mainittiin kirjeessä. Tästä syystä tällaisia asioita ei voi saada selville vain etsimällä. Ne voi tietää oivalluksen perusteella.

Kerran Tai Situ Rinpoche antoi kirjeen erään rinpochen löytämiseksi, ohjeet hänen tunnistamisekseen jne., mutta hän sanoi: "Älkää avatko sitä nyt. Teidän tulee avata se neljän vuoden päästä. Ensin teidän on tehtävä pujia ja rukouksia." Niinpä he tekivät pujia ja odottivat avaamatta kirjettä. Kun he sitten kolmen tai neljän vuoden päästä avasivat kirjeen, siinä sanottiin että pikku rinpoche oli syntynyt uudelleen edellisenä vuonna. Rinpoche ei siis ollut vielä edes syntynyt Tai Situ Rinpochen antaessa kirjeen. Kuitenkin hän syntyi kolmen vuoden kuluttua, aivan kuten kirjeessä sanottiin. Näitä asioita ei voi saada selville etsimällä, ne tulevat oivalluksesta.

Nämä ovat siis esimerkkejä, että olemme hyvin onnekkaita, koska meillä on näin loistava opettaja jolta saamme Rinchen Terzon Chenmon. Hän on suuri opettaja, ei tavallinen opettaja, vaan todellinen elävä Buddha.

Nectar of Dharma: The Sacred Advice, Zhyisil Chokui Ghatsal, 2008