Seuraa meitä
Facebookissa

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Voitteko sanoa jotain bodhimielestä (bodhicitta) ja pyrkimyksestä tulla Buddhaksi. Mikä Buddha on?

Tai Situ Rinpoche: Se, miksi prinssi Siddharta muuttui mietiskeltyään kuusi vuotta Naranjana-joen varrella ja bodhipuun alla, tapahtui kaikkien olentojen hyödyksi ajan ja kaikkien rajoitusten tuolla puolen. Meillä kaikilla on se mahdollisuus, haluamme saada käyttöön rajattomat voimavaramme, ja se käy yksinkertaisella tavalla. Tietenkin, jos tiedämme, miten olla Buddha, mikä Buddha on, olemme Buddha jo. Sitä ei voi tietää, ennen kuin tulee Buddhaksi. Mutta meillä on Buddha Sakyamunin esimerkki, hänen elämäkertansa, opetukset ja kaikki perimyslinjojen suuret mestarit. Omassa linjassamme ovat Marpa, Milarepa, Gampopa ja muut, monia esimerkkejä, joiden kaltaisia voimme olla.

Nykymaailmassa arvot ovat muuttuneet kovin materialistisiksi. Onko niin, että niillä, jotka tulevat hyvinvointiyhteiskunnasta dharman piiriin on enemmän esteitä? Arvostamme rahaa ja kaikkea aineellista. Yhteiskunta asettaa nämä muiden asioiden edelle ja ohjaa valintojamme. Kun alkaa harjoittaa dharmaa, tähän saa hieman välimatkaa.

Tai Situ Rinpoche: En usko, että idän ja lännen välillä on tässä asiassa mitään eroa. Entisaikaan ajateltiin miekan laatua, lehmien, jakkien ja lampaiden määrää ja maan suuruutta. Oli tärkeää, millaisia jalokiviä omisti. Nykyisin lännessä tärkeää on, millaisella autolla ajaa, millaisessa talossa asuu ja millainen asema on työssä. Asiat ovat erilaisia, mutta kyse on samasta. Nyt lasketaan seteleitä, numeroita ja nollia, ennen laskettiin lehmiä, lampaita, hevosia, jyväsäkkejä, kultaa ja hopeaa. Ei se ole muuttunut.

Mitä enemmän kiintyy omaisuuteen ja mitä ahneemmaksi tulee, sitä suurempi este se on harjoituksellemme. Mitä vähemmän on kiintymystä ja ahneutta, sitä helpompi on harjoittaa. Joten pitää olla tarkkanäköinen. Jos mieli on selkeä, ympäristöllä ei ole suurta vaikutusta vaikka eläisi kaiken aineellisen hyvän keskellä. Jos vetäytyy yksin luolaan, mutta mieli ei ole selkeä, voi elää siellä kuvitellen ympärilleen kaikki aineelliset mukavuudet. On aivan sama elääkö luolassa kuvitellen itselleen viihdykkeitä tai kaupungissa nauttien maallisista asioista. Voimme yrittää elää maallisten asioiden ympäröiminä kiintymättä niihin, keskittyä harjoitukseen ja välttää lankeamasta houkutuksiin. Minusta nautintoihin ei pitäisi upota. Tulisi vain elää mukavasti ja käyttää teknisiä keksintöjä helpottamaan elämää, eikä antaa tekniikan saada ylivaltaa. Älä haukkaa enemmän kuin voit niellä!

Pohjois-Euroopassa stressi on yleistä. Miten tärkeää on rentoutua mietiskelyn aikana?

Tai Situ Rinpoche: Kireys ja jännittyneisyys eivät tee ihmistä hyväksi. Voi rentoutua ja olla hyvä, voi olla onnellinen ja hyvä. Rentoutuneena voi saada aikaan paljon. Jännittyneenä ei voi tehdä paljon ja jokaisesta asiasta tulee ylimääräinen taakka. Minusta on varsin tärkeä välttää stressiä. Stressi ja emotionaalisuus vääristävät kuin naurutalon peili, ei näe mitään sellaisena kuin se on, vaan kaikki on vääristynyttä. Jotta näkee asiat niin kuin ne ovat, peilin täytyy olla puhdas ja suora. Rentoutuminen ei ehkä ole oikea sana, tyyneyden tilassa lepääminen on parempi, tyyneys on hyvin tärkeää. Siten ympärillä nähdyn ja kaiken tapahtuvan voi käsitellä, ja oma vaikutus ympäristöön ja ympäristön vaikutus itseen on myönteinen.

Mitä on tantra?

Tai Situ Rinpoche: Tantra muuttaa ja puhdistaa tapamme nähdä asiat dualistisesti. Tantraharjoituksen tarkoituksena on saada aikaan lopullinen puhdistuminen voittamalla harjoituksen kautta dualismin hienovaraisimmatkin puolet, sillä samsara perustuu niihin. Koska kutsun itseäni "minäksi", muista tulee "sinä". Koko universumista löytyy vain yksi minä – muita sen sijaan on rajattomasti. Se tekee minästä varsin pienen ja siksi syntyy ahneutta, kateutta ym.

Dualismi, samsara, ei ole syntynyt tietyllä hetkellä vaan se alkaa joka hetki ja kestää niin kauan kun luomme sitä. Sillä ei ole alkua, mutta sillä voi olla loppu. Loppua kutsutaan buddhuudeksi. Vaikka tunnemme olevamme tukevasti maan pinnalla, todellisuudessa pikku maailmamme kiitää valtavaa vauhtia avaruudessa. Se ei ole minkään päällä. Meillä on vain harhakuva, että olemme maan päällä. Aikakin on illuusio. Jotta voittaisimme nämä dualismin aiheuttamat harhat lopullisesti, Buddha ilmensi tantran.

Tapasin oikein hyvän munkin Malesiassa. Tutustuimme, ja eräänä päivänä hän kysyi erittäin rehellisesti, oliko Vajradhara yhtä kuin Buddha, joka oli munkki, ja jos oli, miksi hänet kuvattiin alasti yhdessä puolison kanssa. Eikö ole erittäin pahaa karmaa kuvata munkki alasti puolison kanssa? Hän oli vilpitön, ja olen iloinen, että hän kysyi tätä.

Kerroin, että todellisuudessa sekä Vajradhara Buddha että puoliso olivat buddhia. Viisaus ilmenee naispuolisessa muodossa ja menetelmät tai taidot miespuolisessa. Ne ovat yhtä; kyseessä ei ole kaksi ihmistä tuolla ylhäällä, on vain yksi buddhan muodon ykseyden todellinen ilmentymä, ja se kuvaa ei-dualismia.

Tapasin tuon munkin myöhemmin ja tiedustelin: "No, mitä ajattelet?" Hän sanoi rehellisesti tuntevansa olonsa edelleen varsin epämukavaksi asian suhteen. Kunnioitan sitä; hän ei ollut saanut tantraopetuksia ja näkee asiat sutrien näkökulmasta.

Voivatko maallikot harjoittaa tantraa vai tarvitaanko syvällisten opetusten saamiseksi luostarivala?

Tai Situ Rinpoche: Pariskunnan, jolla on erinomainen opettaja, ei tarvitse tuhlata aikaansa maallisella tavalla. He voivat harjoittaa tantrista pyhää yhteyttä osana perhe-elämää (upasaka). Munkit kuten minä emme tosin voi opettaa teille sellaisia harjoituksia. Voin opettaa vain miten harjoitusta tehdään visualisaation avulla. Pyhän yhteyden harjoitusohjeita saadaksenne teidän täytyy löytää naimisissa oleva joogi, saada ohjeet häneltä ja pitää huolta myös siitä, että teette harjoitusta ainoastaan moraaliltaan puhtaan partnerin kanssa.

Millä perusteella initiaatioita annetaan?

Tai Situ Rinpoche: Vaikka olen dharmanharjoittaja, minun on hyvin vaikea tietää, millä tasolla oppilaat ovat. Siksi annan initiaatioita sen mukaan, miltä tilanne vaikuttaa, mitkä ovat ihmisten tarpeet ja mitä pyydetään. Näin tehdessäni korostan oppilailleni, että heidän tulee seurata luostarikuriin (vinaya) pohjautuvaa tiukkaa etiikkaa ja rakentaa harjoitus bodhimielen perustalle. Vaikka antaisin hyvin korkeita initiaatioita kuten Hevajra, Guhyasamaja tai Kalachakra, painotan vinaya- ja bodhicittavaloja erityisesti.

Näin tekee myös Hänen pyhyytensä Dalai-lama, joka antaa Kalachakra-initiaatioita suurille joukoille eri puolilla maailmaa mutta opettaa aivan perusasioita etiikasta ja myötätunnosta. Oma guruni, Hänen pyhyytensä 16. Gyalwa Karmapa oli myös tällainen; hän antoi korkeita initiaatioita, mutta oli äärimmäisen tarkka moraaliseikoissa.

Miten dharmaharjoitus kannattaa aloittaa ja miten siinä edetään?

Tai Situ Rinpoche: Minun perinteessäni aloitetaan turvautumalla Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Sitten tehdään joitakin perusharjoituksia, kuten Chenrezigiä. Jossakin vaiheessa tulee ottaa bodhisattvavala. Vaikka ei ottaisi kaikkia upasakavaloja eikä ryhtyisi munkiksi tai nunnaksi, perusvalat, turvautuminen ja bodhisattvalupaus tulee tehdä. Sen jälkeen oppilas saa ohjausta perusharjoituksissa (ngöndro). Ngöndro tehdään ainakin kerran, jotkut tekevät sen useamman kerran, samoin paastoharjoitus nimeltä njungne.

Sen jälkeen saadaan tavallisesti initiaatio oman pääjumaluuden mandalaan. Tässä perinteessä se on Vajravahari (tiibetiksi Dorje Phagmo). Tämä naispuolinen sambhogakayan aspekti edustaa viisautta kun taas miespuolinen aspekti edustaa menetelmää. Koska menetelmän tarkoitus on kehittää viisautta, pidämme viisautta menetelmää korkeampana. Siksi Vajravahari on pääjumaluutemme eikä Chakrasamvara, jota pitkillä kolmen vuoden retriiteillä tehdään Vajravahari-harjoituksen jälkeen. Retriiteillä opetetaan myös Naropan kuutta joogaa ja Mahakala-harjoitusta. Sen jälkeen oppilas on ehkä valmis saamaan perinteen siirron, joka liittyy mielen luonnon oivaltamiseen.

Ihmisten enemmistö ei syvenny kaikkeen tähän. He saavat initiaatioita ja opetuksia, mutta saattavat lausua vain om mani peme hung -mantraa. Tavoitteena on lausua mantra sata miljoonaa kertaa. Jotkut iäkkäät ihmiset ovat ehtineet lausua sata miljoonaa mantraa jopa kymmenen kertaa. He pyörittävät myös rukousmyllyjä. Se on hyvin yksinkertaista. Mutta jos haluatte tehdä harjoitusta järjestelmällisemmin, voitte tehdä sen kuten edellä kuvasin.

Ovatko dzogchen ja mahamudra sama asia?

Tai Situ Rinpoche: Tietenkin; niillä on eri nimet, ne ovat eri perinteitä – dzogchen kuuluu nyingma perinteeseen – ja menetelmät eroavat hiukan toisistaan. Niiden ydin on sama. Olen saanut dzogchen-opetuksia, mutta koska en harjoita niitä itse, en voi myöskään opettaa niitä. Mahamudrassa on neljä vaihetta: yksipisteisyys, tila ilman käsitteitä, saman maun oivallus ja vaihe, jossa ei enää mietiskellä. Ne vastaavat dzogchen-perinteen kahta vaihetta: tregchö ("läpi leikkaaminen") ja tögal ("suora ylitys").

Meistä useimmat eivät osaa tiibetiä. Voisimmeko lausua rukoukset omalla kielellämme?

Tai Situ Rinpoche: Kääntäjällä täytyy olla tekstin perimyslinja hallussaan. Niiden, jotka harjoittavat tekstiä, täytyy saada lukutransmissio (lung) henkilöltä, jonka haltuun perinne on annettu, samalla kielellä. Näin perinteen siirto on täydellinen. Jos vain lukee rukouksen kirjasta, se ei ole niin tehokasta. Mutta tähän vaikuttaa tietenkin paljon myös yksilön antaumus ja monta muuta seikkaa, joten yleistää ei voi.

Jos sanon rukoukset kielellä jota ymmärrän, se tuntuu helpommalta.

Tai Situ Rinpoche: Käsitän sen, mutta lausun itsekin mantroja sanskritiksi ymmärtämättä niitä sanatarkkaan. Esimerkiksi 18-vuotiaana lausuin sadan tavun mantran satatuhatta kertaa, ja siinä oli pieniä virheitäkin, mutta emme korjaa niitä, koska olemme vastaanottaneet transmission virheiden kera. Se on puhdistava mantra.

Voiko sellaista puhdistavaa mantraa tehdä toisten hyödyksi?

Tai Situ Rinpoche: Kyllä voi, mutta vaikutus riippuu eri tekijöistä. Jos kohde tietää, että teet mantraa hänen puolestaan ja arvostaa sitä, siitä on hyötyä. Jos hän ei tiedä, mutta arvostaisi sitä tietäessään, siitä on hiukan vähemmän hyötyä. Ellei kohde arvosta tekoasi, ketään ei voi pakottaa ottamaan siunausta vastaan.

Kumpi on voimakkaampi harjoitus, 35 Buddhan rukoileminen vai sadan tavun mantra?

Tai Situ Rinpoche: Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "voimakkaampi harjoitus". Voimakkain harjoitus on se, joka tehdään perin pohjin. Kun kehosi, puheesi, mielesi, motivaatiosi ja aikomuksesi keskittyy sataprosenttisesti uskolla, antaumuksella ja myötätunnolla, se on voimakkainta. Tiibetiläisen sananlaskun mukaan on parempi toivottaa hyvää laulamalla kaunis laulu kuin toivoa sydämessään pahaa vaikka mumiseekin om mani peme hung. Siinä on tiettyä viisautta.