Seuraa meitä
Facebookissa

Ringu Tulku Rinpoche: Turvautuminen

Jotkut täällä tahtoivat tehdä turvautumisseremonian, joten kerron siitä hiukan.

Kysymys: Antaisitteko myös bodhisattvavalan?

RT: Se ei ollut ohjelmassa.

K: Toivottavasti tulette pian takaisin antamaan sen!

RT: Itse asiassa mahayana-turvautumisen ja bodhisattvavalan välillä ei ole paljon eroa. Turvautuminen on sanana hiukan kummallinen, sen käännös. Meistä tulee kuin jonkinlaisia turvapaikanhakijoita, mutta se ei ole sanan tarkka merkitys. Turvautuminen buddhalaisittain tarkoittaa päämäärän ja tien löytämistä. Päämäärään kuuluu kolme asiaa: turvaudumme Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Päämäärän löytyminen on turvautumista Buddhaan. Se ei ole samaa kuin avunpyyntö: "Buddha, pelasta minut." Se on ennemminkin itselle tehty lupaus.

Sanoimme aiemmin, että tahdomme vapautua kivusta ja kärsimyksestä, tahdomme tuoda esiin buddhaluontomme tai parhaat ominaisuutemme. Ja haluamme muuttaa itseämme ja auttaa kaikkia muita muuttumaan. Se on paras päämääräni ja tavoitteeni ja teen työtä sen eteen. En pysty siihen hetkessä, mutta kuljen siihen suuntaan, sitoudun siihen. Buddhaan turvautuminen merkitsee, että minun on mahdollista muuttua. Jos minusta tuntuu, että muuttuminen, paremmaksi tuleminen ja kehittyminen ei ole minulle mahdollista, turvautumisesta Buddhaan ei ole mitään hyötyä. Buddha on päämäärä, korkein, valaistunut, täysin muuttunut pyhimys, joka edustaa hienointa päämääräämme. Haluta toteuttaa se, on päämäärä. Ei vain omaksi hyödykseni vaan myös muiden hyödyksi. Turvautukaamme Buddhaan.

Tavoite on tärkeä, koska se määrää oikean suunnan. Ellei päämäärää ole, on hukassa. Ellen tiedä, mihin olen menossa, olen eksyksissä siitä huolimatta, että saatan olla menossa oikeaan suuntaan, sillä en tiedä siitä, olen vailla päämäärää. Tavoitteeni on muuttua ja auttaa muita muuttumaan, tuoda esiin parhaat ominaisuuteni ja vähentää huonoja.

Sitten turvaudutaan Dharmaan. Jos turvautuu Buddhaan, turvautuu luonnollisesti myös Dharmaan, koska täytyy muuttua ja kehittyä ja tietää miten se tehdään. Dharma on polku, keinot ja menetelmät. Mitä Dharmaan turvautuminen tarkoittaa? Ei voi anella: "Oi, Dharma, tule ja auta." Se merkitsee sitä, että oppii eri keinoja ja menetelmiä, joilla muuttaa itseään ja sitten tekee sen, käyttää menetelmiä muuttuakseen: oppii Dharmaa ja harjoittaa sitä. Päätös tehdä niin on Dharmaan turvautumista.

Sitten turvaudutaan Sanghaan. Sangha tarkoittaa heitä, jotka ovat turvautuneet Dharmaan. Korkein Sangha on Buddha. Buddha on Sangha, koska Buddhalla on täydellisin kokemus Dharmasta. Sanghaa ovat myös kaikki muut, joilla on kokemusta ja ymmärrystä Dharmasta, he, joita se on muuttanut. Sangha voi siis olla yksi henkilö tai monta. Sanghaan turvautuminen ei tarkoita idolin palvontaa, vaan sitä, että oppii ihmisiltä, joilla on ymmärrystä ja kokemusta. Opitaan siitä. Kuten sanoin aiemmin, Dharma ei ole pelkkiä käsitteitä ja tietoa, vaan se on kokemus. Siksi sitä täytyy oppia ihmisiltä, joilla on kokemusta ja ymmärrystä. Asetamme itsemme alttiiksi myönteisille vaikutuksille, ihmisinä olemme vaikutuksille hyvin alttiita.

Sanotaan, että käyrä, jolla vaikutuksille alttiutta voidaan kuvata on kuin jännitetty jousi. Se on kiinni kummastakin päästä vähemmän kuin prosentin, 0,001 %. Toisessa päässä ovat ne, joihin ei voi vaikuttaa, hyvin pahat ihmiset. Toisessa päässä on saman verran heitä, joihin ei voi vaikuttaa, erittäin hyvät ihmiset. Loput 99,99 % ovat keskivaiheilla, ja he vaikuttavat toisiinsa. Siksi on oltava varuillaan, miten antaa muiden vaikuttaa itseensä. Sanghaan turvautuminen merkitsee lupausta, että yrittää olla altis myönteisille vaikutuksille, eikä kielteisille.

Jos teen näin, kuljen henkistä tietä, harjoitan dharmaa. Voimme sanoa harjoittavamme buddhalaisuutta, mutta yleensä puhutaan dharman harjoittamisesta. Dharma tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä. Tähän liittyy kolme seikkaa: ensinnäkin minulla on päämäärä, elämäntarkoitus, jonka lisäksi voi olla muitakin päämääriä. Toiseksi yritän oppia, miten tulla paremmaksi, miten parantaa omaa ja muiden elämää, ja kolmanneksi koetan omaksua hyviä vaikutteita huonojen sijaan. Jos elän tällä tavalla, minusta tulee parempi ihminen. Se on turvautumista. Turvautumista ei tehdä vain kerran, se on jotain, mitä työstetään, se on tie, elämäntapa. Yritämme parhaamme, mutta sitä ei tarvitse ottaa hirvittävän vakavasti joka hetki. Se on yleinen suunta elämässä, ei erityinen vaan yleinen sitoumus.

Se on syy myös siihen, miksi turvaudutaan seremoniallisesti. Siitä jää muisto, se on viitekohta. Siksi seremoniassa annetaan nimi, viitteenä inspiraatiosta olla hyödyksi muille ja muuttaa itseä. Kun inspiraatio haihtuu ja ihminen palaa vanhoihin tapoihinsa, hän voi muistuttaa itseään: "Ai niin, olen turvautunut! En tehnyt sitä noin vain hetken mielijohteesta. Ymmärsin mitä tein, eikä se ollut kevyt päätös; tein sen, koska se on hyvä itselleni ja muille. Siksi minun ei pitäisi tehdä asioita, jotka eivät ole hyödyksi itselleni eivätkä muille, jotka eivät johda mihinkään hyvään." Se on muistutus. Muistan opettajan ja tilaisuuden, paikan ja nimen, jonka sain. "Olen se ja se, huonot teot eivät ole minulle hyväksi." Pahaa ei lakata tekemästä vain siksi, että luvattiin, vaan siksi, että ymmärretään, ettei se ole hyväksi itselle eikä muille.

Tämän takia turvaudutaan ja siksi turvautumisrukousta myös toistetaan yhä uudelleen, muistuttaaksemme itseämme. Ennen jokaista harjoitusta, opetusta ja mietiskelyä, aamulla turvautumisrukous sanotaan kerran tai kolmesti. Se muistuttaa meitä suunnasta.

Seremonia on hyvin yksinkertainen ja selitän sen samalla kun teemme sen. Ne, jotka haluavat turvautua, voivat antaa nimensä anilalle, ja sitten annan teille tiibetinkielisen nimen. Tähän kuluu 10 -15 minuuttia. Ne, jotka eivät halua turvautua, voivat joko lähteä tai jäädä katsomaan seremoniaa.

Helsinki 1.7.2004

Transkriptio ja suomennos Ani Sherab