Tai Situpan keskeisimmät ilmestyskehot ennen Tai Situ -nimen käyttöönottoa

Tiibet on maa, jossa johtajien kyvykkyyttä on mitattu heidän henkisillä saavutuksillaan. Se, että erityisen kehittyneet yksilöt voivat syntyä yhä uudelleen ja ilmestyä eri kehoissa maan päällä auttaakseen ihmiskuntaa teoillaan ja opetuksillaan, tunnustetaan siellä tosiseikkana. Yhden henkilön elämäkertatiedot ulottuvat läpi aikakausien. Tiibetinbuddhalaisessa perinteessä tunnistamiseen on kehitetty erityisiä menetelmiä ja satoja inkarnaatioita on tunnistettu. Vain harvat heistä ovat kuitenkin niin yleviä, että heidän merkityksensä kattaisi satojen vuosien mittaisen ajanjakson.

Chamgon Tai Situpa on ilmestynyt vain ja ainoastaan ollakseen hyödyksi kaikille eläville olennoille. Aiemmin Rinpoche syntyi lukemattomissa eri muodoissa eri puolilla maailmaa. Niin kuin Jamgon Kongtrul Suuri on sanonut, joskus Tai Situpa ilmestyi maan päällä yhdessä kehossa, toisinaan hänellä oli useita samanaikaisia inkarnaatioita. Tai Situpojen historia ennen Tai Situ -nimen käyttöönottoa ulottuu intialaisiin mahasiddhoihin, jotka olivat kuuluisia pyhyydestään ja joiden läsnä ollessa tapahtui usein ihmeitä. Tai Situpa on ottanut muodon useina intialaisina ja tiibetiläisinä joogeina Buddha Shakyamunin ajoista alkaen. Elämäkertatiedot mainitsevat mm. Dombipan, Magadhan kuninkaan. Situ-linjaa edustivat myös Naropan oppilas Marpa Kielenkääntäjä (1012 - 1097), josta tuli Milarepan opettaja, ja Drogön Rechen (1088 - 1158), joka oli yksi ensimmäisen Karmapan Düsum Khyenpan lähimmistä oppilaista. Tai Situpoja pidetään tulevaisuuden Buddhan, Maitreyan, ilmestyskehoina.

Linja liittyy läheisesti myös Guru Rinpocheen. Guru Rinpoche ennusti kaikki Tai Situ -inkarnaatiot termatekstissä nimeltä Sinetöidyt ennustukset (tiib. Lungten kagyama). Termatekstit ovat ns. piilotettuja aarteita, ja tämän tekstin löytäjä oli suuri terton Sangye Lingpa. Eräs Tai Situ -inkarnaatio oli yksi Padmasambhavan 25 pääoppilaasta, Denma Tsemang, jolla oli ilmiömäinen muisti.

Tai Situ -nimeä edeltäneistä inkarnaatioista keskeisimmät olivat:

Bodhisattva Maitreya
Henkisiä ohjeita antava bodhisattva
Jidam Hevajra
Dombi Heruka
Darikapa
Vajracarya Sri Singha
Gyim Shang (Jampal Sangwa)
Denma Tsemang
Marpa Kielenkääntäjä (1012 - 1097)
Drogön Rechen (1148 - 1218)
Gonpo Tsultrim Nyingpo
Ringowa
Marpa Yeshe Nyingpo
Pang Khenchen Ozer Lama
Rabten Kunsang Pal (1414 - ?)
Yeshe Wangchuk (1220 - 1281)
Keisari Tashing Temur (1333 - 1370)
Rigowa Ratnabhadra (1300- ja 1400-luvuilla)
Keisari Tai Tsu (1300- ja 1400-luvuilla)
Ngawang Jigten Wangchuk (1500-luku)
Taranatha (1575-1634)

Bodhisattva Maitreya

Bodhisattva Maitreya suojelee tuntevia olentoja rakkaudellaan; lähimmäisenrakkaus on hänen erityistuntomerkkinsä. Hän ilmestyi yhtenä Buddha Shakyamunin neljästä pääoppilaasta. Ennen kuin Buddha Shakyamuni jätti Tushitan puhtaan maan ilmestyäkseen maan päällä olentojen hyödyksi, hän kruunasi Maitreyan perijäkseen. Maitreya kantaa päänsä päällä stupaa; rakennelmaa, jossa ovat hänen opettajansa pyhäinjäännökset.

Tulevaisuudessa, kun Buddha Shakyamunin opetukset häviävät, eikä niitä enää muisteta, Maitreya ilmestyy maan päällä ja opettaa dharmaa uudestaan, siksi häntä kutsutaan Tulevaisuuden Buddhaksi. Maitreya oleskelee paraillaan Tushitan taivaassa ja hänen sanotaan ilmestyvän maan päälle sitten, kun oikea aika on tullut.

Buddha Shakyamuni ilmestyi tämän maailmankauden neljäntenä buddhana. Tai Situpa ilmestyy viidentenä, joka on Maitreya, ja Gyalwa Karmapa kuudentena niistä yli tuhannesta buddhasta, jotka opettavat tämän universumin olemassaoloaikana. Erästä Situ-inkarnaatiota, Marpaa, pidetään paitsi Hevajran myös Maitreyan ilmestyskehona.

Maitreya on lukuisten opetusten lähde; mm. Asanga vastaanotti opetuksia suoraan Maitreyalta.

Situ Rinpochet ovat mestareita, joiden henkisen perinteen lähteenä on Bodhisattva Maitreya. Sherablingin luostarissa Intiassa Maitreya on alttarin keskushahmona.

Henkisiä ohjeita antava bodhisattva

Tämä bodhisattva asuu Buddha Amitabhan puhtaassa maassa läntisessä ilmansuunnassa. Sitä kutsutaan Autuuden valtakunnaksi (Dewachen). Vaikka hän ei jätä puhdasta maata, hän kykenee ohjaamaan lukemattomia tuntevia olentoja ilmestyskehojensa ja toimintansa kautta.

Buddha Amitabhan lausumien toivomusrukousten voimasta Dewachenissa asustavat bodhisattvat voivat ilmestyä puhtaan maan ulkopuolella ollakseen hyödyksi tunteville olennoille, vaikka he eivät koskaan tosiasiallisesti jätä Dewachenia.

Täten, vaikka Tai Situpa ei koskaan jätä suuren dharmakayan (buddhamielen) puhdasta tilaa, hän voi ilmestyä maan päällä kaikkien olentojen hyödyksi.

Henkisiä ohjeita antavana bodhisattvana Situ Rinpoche kuuluu Buddha Amitabhan lähipiiriin.

Jidam Hevajra

Hevajra on monien vajrayana-perinteiden jidam-harjoitus. Kagyu-perinteessä se liittyy ns. äititantroihin.

Dombi Heruka

Situ Rinpoche ilmestyi Intiassa mahasiddha Dombipana. Tämä Magadhan maassa asuva mies polveutui kuninkaallisesta suvusta, ja hän oli saavuttanut siddhin Hevajra-harjoituksen kautta. Guru nimeltä Virupa oli antanut hänelle initiaation ja ohjeet, ja hän oivalsi kokemusperäisesti niiden merkityksen.

Dompipa ajatteli alaisiaan rakkaudella niin kuin isä ainoaa lastaan, mutta kansa ei tiennyt, että heidän kuninkaansa oli astunut sisään dharman portista. Hän oli luonteeltaan hyvä, joten kansa piti häntä hurskaana miehenä.

Eräänä päivänä kuningas sanoi ministerilleen: "Kansa kärsii, varkaat ja ryövärit vievät omaisuutta ja koska ihmisillä on vähän ansioita, köyhien määrä kasvaa ja köyhälistö nurisee. Jotta maa säästyisi kurjuudelta ja pelot poistuisivat, ripusta suuri kello puun oksaan. Kuka tahansa, joka näkee rikoksen tapahtuvan tai havaitsee köyhyyttä, soittakoon tätä kelloa." Ministeri teki työtä käskettyä ja köyhyys ja pelko poistuivat Magadhan maasta.

Hiukan myöhemmin joukko alhaiseen kastiin kuuluvia viihdetaiteilijoita tuli pääkaupunkiin laulamaan ja tanssimaan kuninkaalle. Eräällä heistä oli hyvin kaunis 12-vuotias tytär. Maailmalliset ajatukset eivät olleet häntä pilanneet ja hänellä oli kaikki dakinin ominaisuudet. Niinpä kuningas pyysi isältä: "Antaisitko tyttäresi minulle?"

Laulaja vastasi: "Teidän majesteettinne on Magadhan kuningas, jonka vallan alla on 800 000 kaupunkia. Rikkauksienne takia ette joudu tekemään työtä ansaitaksenne elantonne. Me olemme alhaista kastia, ja muut ihmiset halveksivat meitä. Teidän ei ole sopivaa esittää tällaista pyyntöä."

Kuningas pyysi uudelleen, tällä kertaa vaativasti. Hän otti tytön haltuunsa annettuaan isälle korvauksen aarrekammioistaan. Kahteentoista vuoteen ihmiset eivät tienneet, että tyttö oli kuninkaan uskonnollinen puoliso, mutta lopulta asia tuli ilmi. Pian kaikki valtakunnassa tiesivät, että kuningas jakaa vuoteensa alhaiseen kastiin kuuluvan naisen kanssa.

Kuningas luopui kruunusta poikansa hyväksi. Hän meni asumaan metsään yhdessä hyveellisen puolisonsa kanssa. Dombi Herukaa kunnioitetaan yhtenä Intian 84 mahasiddhasta ja hän saavutti täydellisen oivalluksen.

Darikapa

Darikapa oli yksi Intian 84 mahasiddhasta. Hän kuuluu myös yhteen niistä neljästä perimyslinjasta, jotka Tilopa välitti Naropalle. Ennen kuin Darikapasta tuli kuuluisa dharmanharjoittaja, hänet tunnettiin kuninkaana nimeltä Indrapala. Kuningas luopui kruunusta harjoittaakseen dharmaa mestari Luyipan johdolla. Tässä elämässään Tai Situpa näytti oppilailleen esimerkkiä siitä, miten materialismi ja kiintymys egoon täytyy hylätä. Rinpoche osoitti myös sen, miten suuren mestarit käyttävät taitavia keinoja ohjatakseen muita dharman tielle.

Kuningas Indrapala hallitsi Saliputran maata. Eräänä päivänä metsästysretkellä ollessaan hän kohtasi ihmisjoukon, joka oli kokoontunut torikauppoihin. Hän näki, miten ihmiset osoittivat kunnioitusta joogi Luyipalle, joka eli kerjäläisen tavoin. Kuningas sanoi joogille: "Sellaisen miehen kuin sinun ei pitäisi elää likaisia kalanperkuujätteitä syöden. Annan sinulle syötäväksi kaikkea mitä haluat ja mitä vain tarvitset. Jos tahdot valtakuntani, annan senkin."

Guru vastasi: "Jos sinulla on menetelmä, jolla vapaudun vanhuudesta ja kuolemasta, voin käyttää sitä. Mutta ellei ole, sitten valtakuntasi tai tyttäresikään ei voi auttaa minua." "Miksi ei?" kuningas kysyi. "Valtakunnasta on vain vähän hyötyä ja se on suureksi esteeksi. Minä olen luopunut kaikesta," Luyipa vastasi.

Silloin kuningas Indrapala ymmärsi, miten väärässä hän oli materialismissaan ollut. Hän päivitteli bramiini-ministerilleen: "Kannan kruunua, mutta mitä varten? Astukaamme dharman tielle, perheeni elämä on taloudellisesti turvattu ja valtakunnan annan pojalleni." Ministeri oli samaa mieltä, ja niin kuningas antoi kruunun pojalleen.

Kuningas ja ministeri menivät hautausmaalle, missä Luyipa asui. Luyipa hyväksyi heidät oppilaikseen ja vihki heidät Chakrasamvara-mandalaan ja oppilaat antoivat itsensä initiaatiomaksuksi.

Sitten he menivät kolmistaan Orissan maahan ja kerjäsivät almuja. Sen jälkeen he matkasivat Bhirapuraan kaupunkiin nimeltä Jintapura. Siellä kolmesataa tanssityttöä työskenteli temppelin palveluksessa. Luyipa koputti jokaisen tytön ovelle ja kysyi: "Eikö emäntänne tahtoisi ostaa palvelijaa?" "Ehkäpä minä ostan hänet," rouva vastasi ja avasi oven. Kun hän näki, miten komea mies oli, hän tahtoi tämän ja kysyi hintaa. "Viisisataa kultarahaa," sanoi mestari. Kaupan yhteydessä mestari antoi emännälle ohjeita: "Älä anna kenenkään nukkua yötä hänen kanssaan, äläkä kahlehdi häntä. Hän on maksamasi hinnan arvoinen." Sitten Luyipa ja bramiini lähtivät.

Prinssi työskenteli prostituoidun talossa 12 vuotta pesten naisten jalkoja ja hieroen heidän vartaloitaan. Hän ei kuitenkaan unohtanut gurunsa neuvoja. Oman työnsä ohella hän teki muiden tekemättä jättämiä töitä ja muut palvelijat ihailivat häntä sen tähden kovasti.

Kerran kuningas Janapa, joka tunnettiin myös nimellä kuningas Kunji, tuli taloon ja aikoi käyttää 500 kultarahaa maallisiin nautintoihin. Kun mestari palveli häntä, Kunji antoi hänelle 7 kultarahaa maksuksi. Kuningas Kunji hurvitteli kokonaisen päivän ja täytti vatsaansa erilaisilla ruoilla niin, että hän sai ruoansulatusvaivoja. Hän käveli tuskissaan edestakaisin keskellä yötä ja huomasi äkkiä, miten miellyttävä tuoksu levisi puutarhaan valonhohteisesta paikasta. Hän meni lähemmäs ja näki palvelijan istumassa valtaistuimella ja taivaallisia jumalia ja jumalattaria osoittamassa hänelle kunnioitusta. Kuningas oli hyvin hämmästynyt.

Hän kertoi talon rouvalle näkemästään, ja he menivät yhdessä katsomaan. Kumpikin näki saman, ja he käsittivät, että Indrapala oli totisesti elävä mestari, joka myötätuntoisesti ilmestyi prostituoidun palvelijana ohjatakseen olentoja dharman tielle. Kuningas Kunji ja talon emäntä katuivat huonoja tekojaan ja pyysivät päästä Indrapalan oppilaiksi. Hänet tunnettiin tuolloin nimellä Darika, sillä hän oli prostituoidun naisen palvelija. Hän nousi ilmaan ja lausui nämä sanat kaupungin yllä:


Maallisella kuninkaalla on kunniakatos ja hän istuu elefanttien kannattelemalla valtaistuimella.
Minun valtakuntani on erinomaisempi ja asemani korkeampi.
Minulla on vapautumisen kunniakatos ja ratsastan mahayanalla.
Darikapa nauttii kolmen maailman valtaistuimella istuessaan.

Myöhemmin hän saavutti kuolemattomuuden ja meni dakojen maahan 700 seuraajan kera.

Vajracarya Sri Singha

Sri Singha syntyi Keski-Aasiassa ja otti munkin valan. Hän opiskeli sekä sutria että tantroja ja keskittyi opiskeluun Kiinassa Wutai Shanin vuorella monien vuosien ajan. Wutai Shan on viisauden bodhisattvan, Manjushrin pyhä vuori.

Tuolloin myötätunnon bodhisattva Avalokiteshvara ilmestyi kerta toisensa jälkeen ja pyysi Sri Singhaa menemään Sosalingin hautausmaalle. Koska hän oli erittäin kehittynyt meditaatiossa, hän pystyi menemään sinne viipymättä, vaikka paikka sijaitsi kaukana, Bodhgayan länsipuolella Intiassa.

Siellä Sri Singha tapasi Manjushrimitran, kuluisan dzogchen-mestarin. Manjushrimitra siirsi "Suuren täydellisyyden" perinteen kaikkine ohjeineen Sri Singhalle ja ohjasi häntä 25 vuoden ajan. Lisäksi Manjushrimitra kätki harjoitusohjeita ja pyhiä tantrakirjoituksia Bodhgayasta itään ja Sri Singha löysi ne.

Ennen paluutaan Kiinaan Sri Singha sinetöi pyhät tekstit ja vei ne Bodhgayassa bodhipuun juurella sijaitsevan temppelin huipulla sijaitsevaan kammioon. Hän kulutti suurimman osan elämäänsä tekemällä harjoitusta hautausmailla ilman pelkoa; hän todella saavutti niin kehon kuin mielenkin vapauden. Matkallaan Khotanin kuninkaan luokse Sri Singha siirtyi pois ja saavutti sateenkaarikehon. Hän sulautui avaruuteen kaikkien nähden.

Sri Singhan perinne siirtyi Vimalamitralle ja Vairochanalle. Nämä kaksi mestaria Padmasambhavan ohella toivat dzogchen-perinteen Tiibetiin.

Gyim Shang (Jampal Sangwa)

Situ Rinpoche ilmestyi 700-luvulla kiinalaisena feng-shui mestarina nimeltä Gyim Shang (Jampal Sangwa). Hän oli tärkeässä asemassa, kun Tiibetiin perustettiin ensimmäinen buddhalainen luostari, Samye. Koska Gyim Shang hallitsi mantrat ja astrologian, häneltä pyydettiin mielipidettä luostarin sijoituspaikasta. Sen jälkeen luostari rakennettiin kuningas Trisong Detsenin ja Guru Padmasambhavan ohjauksessa.

Denma Tsemang

Denma Tsemang eli 700-luvulla. Hän oli yksi Uddiyanan gurun Padmasambhavan kolmesta tärkeimmästä kääntäjästä. Hän käänsi myös lukuisia sutria ja tantroja sanskritista tiibetin kielelle. Denma Tsemang oli yksi Guru Rinpochen 25 pääoppilaasta ja hänellä oli ilmiömäinen muisti. Hän oli keskeisin raivokkaiden jumaluuksien mietiskelyohjeiden vastaanottaja ja hän palveli guruaan kirjoittamalla muistiin monia termatekstejä.

Marpa Kielenkääntäjä (1012 - 1097)

Kun buddhalaisuus oli leviämässä Tiibetiin Intiasta 1000-luvulla toistamiseen vainojen jälkeen, Tai Situpa ilmestyi intialaisten gurujen Naropan ja Maitripan läheisenä oppilaana. Hän oli Hevajra (riemukas vajra) ihmisen hahmossa ja hänet tunnettiin nimellä Marpa Kielenkääntäjä Lhodrakista.

Hevajraa pidetään yhtenä syvällisimmistä aspekteista, joilla buddhamieltä vajrayanassa kuvataan. Hevajra on raivokas hahmo, joka esiintyy usein yhdessä puolisonsa kanssa. Hänen valaistumisensa olemus on mahamudraa, mikä on kaikkien buddhalaisten opetusten ydin. Hevajran tavoin Marpan ihmishahmo oli raivokas ja pelottava. Hän ei koskaan ollut munkki, vaan eli puolisonsa Dagmeman kanssa. (Dagmema on tiibetiläinen käännös sanskritinkielisestä nimestä Nairatmaya, joka on Hevajran puoliso ja tarkoittaa "ei itseä".) Heillä oli seitsemän poikaa.

Marpaa kunnioitetaan Himalajan tiibetiläisillä alueilla sen viisauden alkulähteenä, jonka virrasta syntyi valtava joukko suullisten ohjeiden (kagyu) perinteen päteviä mestareita. Hän toi mahamudraopetukset Intiasta Tiibetiin, ja kagyu-perinnettä kutsutaankin toisinaan marpa kagyuksi hänen kunniakseen. Koska hänen työhönsä kuului kääntäminen sekä sanan kirjaimellisessa merkityksessä että laajemmin siltana Tiibetin ja Intian kulttuurien välillä, hänet tunnetaan Marpa Lotsawana, Marpa Kielenkääntäjänä.

Marpa Kielenkääntäjä syntyi Lhodrakissa, Etelä-Tiibetissä, rikkaaseen maalaistaloon. Hänen isänsä oli Wangchuk Özer ja äiti Gyamo Sa Dode. Hän oli yksi perheen neljästä pojasta, lujaluonteinen, voimakastahtoinen ja täynnä tarmoa. Hänessä ruumiillistuivat sankarillisen tantrisen jumaluuden, herukan, lannistumattomat ominaisuudet. Hänen pelottomuutensa syynä oli mielen täydellinen vapaus. Jopa omien vanhempien oli vaikea katsoa häntä silmiin.

Marpa ymmärsi välittömästi kaiken, mitä hänen opettajansa Lugyepa hänelle opetti ja hän pystyi myös pitämään asiat mielessään. Sanotaan, että hänen läsnäolonsa ei ollut pelkästään kunnioitusta herättävää, vaan myös aggressiivista. Kyläläiset pelkäsivät häntä ja pysyttelivät hänestä kaukana.

Siksi Marpan isä päätti lähettää poikansa kauas pois jatkamaan opintoja Drogmi Lotsawan luona. Marpa opiskeli hänen luonaan tiibetiläistä taidetta ja kirjallisuutta sekä sanskritin kieltä noin 15 vuoden ajan. (Drogmi Lotsawa oli yksi niistä pääopettajista, joilta Sakya-perheen jäsenet saivat Virupalta peräisin olevan viisaudensiirron.) Marpa hallitsi lopulta erinomaisesti niin Tiibetin kuin Intiankin kielet ja murteet. Sitten hän palasi kotiin.

Marpa päätti lähteä Nepaliin jatkaakseen opintojaan, vaikka tiesi matkan olevan pitkä ja vaarallinen. Hän suostutteli isänsä antamaan perinnön ennakkoon ja lähti matkaan. Menomatkalla hän viipyi Nepalissa kolme vuotta oppien lisää Intiasta ja sen kielistä. Hän kuuli myös Naropasta, jota ylistettiin aikansa parhaimpana oppineena ja mietiskelymestarina. Naropan nimi nostatti Marpassa ylitsevuotavan hartauden tunteen ja hän päätti mennä Intiaan henkensäkin uhalla.

Noihin aikoihin Intia oli jakautunut moniin pieniin kuningaskuntiin, teiden varsilla väijyi villieläinten lisäksi varkaita ja ryöväreitä ja rajoilla "tullivirkamiehet" vaativat maksuja. Vaikeuksista huolimatta Marpan onnistui vierailla Intiassa kolme kertaa. Hän vietti opettajansa Naropan jalkojen juuressa 16 vuotta ja 7 kuukautta. Oppimansa asiat Marpa käänsi tiibetiksi ja myös harjoitti kutakin harjoitusta, kunnes ymmärsi sen merkityksen. Koska Marpa jaksoi kohdata koettelemukset, kaikki kagyu-opetukset tuotiin Tiibetiin ja nyt ne ovat levinneet maailmalle. Ilman häntä nämä opetukset eivät olisi saatavilla, eikä kagyu-perinne.

Marpan ensimmäiseen Intian-matkaan liittyy erikoinen matkakumppanuus Kääntäjä Ngon kanssa. Heillä oli erilainen karma, joten heitä viehättivät erilaiset opettajat, mutta he halusivat samoja opetuksia (mm. Guhyasamaja ja Hevajra). Aika ajoin he tapasivat vertaillakseen muistiinpanojaan. Lopuksi Marpan oivallus ja sisäinen viisaus osoittautuivat aina Ngon ymmärrystä paremmaksi.

Paluumatkalla Tiibetiin Ngo kateellisena sai aikaan sen, että Marpan Intiasta tuomat pyhät kirjakääröt vierähtivät veneestä jokeen, jota he ylittivät. Samalla Marpalta meni hukkaan monen vuoden työ, mutta hän käsitti, että tärkeintä eivät olleet tekstit. Hän kantoi opetuksia sydämessään ja oli oivaltanut niiden perimmäisen merkityksen mietiskelyn kautta. Oli kuitenkin tarpeen lähteä uudelleen Intiaan Naropaa tapaamaan.

Naropa lähetti Marpan toisinaan opiskelemaan muiden gurujen luo. Kun siddha Jnanagarbha näytti hänelle Guhyasamajan mandalan, Marpa saavutti kahdeksannen bodhisattvatason ja vastaanotti isätantrojen perinteensiirron. Marpa ui myrkyllisten vetten yli saareen, jossa erakko Kukkuripa antoi hänelle äititantrojen transmission. Maitripalta Marpa peri mahamudran, jossa mestarin ja oppilaan mielet kohtaavat. Sosalingin hautausmaalla Buddha Vajravarahi ilmestyi Marpalle nuoren naisen hahmossa ja leikkasi rintakehänsä auki kristallisella veitsellä niin, että pyhä mantra tuli näkyviin. Kiitos Naropan ystävällisyyden Marpa sai paljon opetuksia ja initiaatioita. Tiibetissä onnekkaat oppilaat kokoontuivat hänen ympärilleen saadakseen ohjausta tämän perinteen valossa.

Kun Marpa oli käynyt Intiassa kahdesti, dakinit ennustivat, että tulisi tehdä kolmas matka ja hankkia muodottoman dakinin opetukset Naropalta. Samaan aikaan Marpan oppilas Milarepa näki voimakkaan unen, joka koski tajunnan siirtoon liittyviä opetuksia (powa). Marpalla ei ollut noita opetuksia ja hän tiesi, että hänen tulisi hankkia ne Naropalta, mutta hän oli jo vanha. Oppilaatkin olivat huolissaan ja ehdottivat, että hän lähettäisi Intiaan poikansa, Dharma Doden.

Jääräpäisesti Marpa lähti kuitenkin itse. Matkalla hän tapasi Atishan, joka oli menossa Tiibetiin ja kertoi, että Naropa oli "siirtynyt pois." Atisha ehdotti, että Marpa ryhtyisi hänen tulkikseen, mutta Marpa ei suostunut vaan jatkoi matkaansa Intiaan. Hän tapasi Naropan oppilaita, jotka kaikki sanoivat, että vahvalla uskolla varustettu Marpa voisi vielä tavata gurunsa.

Marpa ryhtyi etsimään Naropaa sattumanvaraisesti syrjäseuduilta. Kerran hän näki Naropan jalanjäljet kalliossa. Se täytti hänen sydämensä uudestaan varmuudella ja hartaudella. Rukoillen ja toivoen hän jatkoi etsintäänsä. Sillä aikaa Naropa ilmestyi Marpan silmien eteen monissa valepuvuissa, joiden tarkoitus oli riisua Marpan jäljellä olevia dualistisia ennakkokäsityksiä todellisuuden luonteesta. Ne estivät hänen mieltään kokemasta täydellistä valaistumista.

Lopulta Marpa tapasi Naropan kallion harjanteella. Tämä lupasi antaa hänelle pyydetyt opetukset ja Marpa ajatteli antaa opettajalleen Tiibetistä tuomansa kullan lahjaksi. Naropa sanoi, ettei hän enää tarvinnut kultaa, mutta Marpa vaatimalla vaati, että hän ottaisi sen. Naropa heitti kultahiput maahan, ja silloin Marpaa alkoi hiukan kaduttaa, olihan kullan hankkiminen ollut vaivalloista. Naropa tuntui lukevan oppilaansa ajatuksia ja hän hymyili. Hän avasi kämmenensä, ja kaikki kulta oli kämmenellä koskemattomana. Naropa osoitti maata sormellaan, ja maa, jolla he seisoivat, muuttui kullaksi.

Sitten Naropa ehdotti, että he söisivät. Hän tuijotti taivaalle, ja sieltä putosi valtava kala, jonka vatsa oli täynnä rituaalijuhlan herkkuja. Naropa sanoi, että se tuli taivasmaailmoista, missä hänen opettajansa Tilopa oleskeli, ja että se oli taivaallinen lahja, Tilopan siunaus. Ruoka vahvisti Marpaa sisäisesti, hänen viisautensa kasvoi ja oivallus kypsyi. Hänen elinvoimansakin uudistui, eikä hän enää tuntenut vanhuudenheikkoutta.

Sitten Naropa pyysi, että Marpa puhdistautuisi kylpemällä läheisessä joessa. Hän riisuutui ja otti kaulastaan myös suojelevan amuletin (yantran), joka jäi vaatekasan päälle. Silloin varis nappasi sen nokkaansa ja lensi pois. Naropa näki sen ja osoitti sormellaan varista, joka putosi kuolleena maahan. Se oli vertauskuvallinen enne siitä, että Marpalle tulisi esteitä sekä omalla henkisellä tiellään että laajemmin mahamudra-perinteen siirtoa ajatellen. Marpa tulikin sairaaksi ja virui sairasvuoteella vuoden. Naropa kuitenkin lupasi, että hänen erityinen siunauksensa poistaisi esteet. Marpa parani, ja Naropa antoi Marpalle uudelleen kaikki initiaatiot ja opetukset muistin virkistämiseksi sekä lisäksi syvällisen opetuksen, jota kukaan muu ei ollut saanut: Naropan kuusi joogaa.

Sitten Naropa neuvoi Marpaa palaamaan Tiibetiin, koska heidän oivalluksensa oli nyt samalla tasolla, eikä Naropalla ollut enää muuta opetettavaa. Pian sen jälkeen Marpa sai kuitenkin vastata haasteeseen. Eräänä aamuna Naropa herätti Marpan. Taivaalla näkyi sateenkaarenhohtoisena hänen henkilökohtainen mietiskelyjumaluutensa Hevajra eloisana ja läsnä kaikkine yksityiskohtineen. Naropa käski Marpaa kumartamaan ja vaati valitsemaan, kumartaisiko hän Naropan kehoa vai taivaallista mandalaa. Marpa valitsi jälkimmäisen, jolloin Naropa sulautti koko mandalan omaan sydämeensä näyttäen havainnollisesti, miten se oli vain hänestä tullut ilmestys.

Tällä tavalla Marpa oli tullut aliarvioineeksi inhimillisen gurun läsnäolon arvon. Se oli virhe, jonka takia Naropa ennusti, ettei Marpan perheessä kukaan lapsista pystyisi pitämään yllä dharma-perinnettä, aivan samalla tavalla kuin taivaalla ei voi kasvaa kukkaa. Marpan Tiibetiin viemät opetukset kukoistaisivat kuitenkin hänen oppilaittensa kautta ja tulevaisuudessa jokainen oppilas olisi opettajaansa lahjakkaampi. Kuultuaan, että Milarepalla oli ollut erityinen uni tajunnan siirtoa koskevasta harjoituksesta, Naropa liitti kätensä yhteen ja kumarsi pohjoiseen Tiibetiä kohti. Sanotaan, että siitä lähtien puiden latvat tuolla seudulla näyttävät myös kääntyneen pohjoiseen. Naropa ennusti, että siellä, missä kaikki olennot elivät pimeyden kohdussa, Milarepa olisi kuin aurinko, joka hohtaa tahrattomalla lumella ja poistaa kaiken pimeyden.

Se ettei poika, Dharma Dode, voisi jatkaa isänsä työtä, oli musertava isku Marpalle, mutta gurunsa siunauksella hän pääsi tasapainoon ja oli entistäkin vahvempi.

Lähtiäisiksi Marpa tarjosi suuret juhlapidot ja lähti sitten takaisin kotiin mukanaan nämä arvokkaat ja harvinaiset opetukset. Vaikka matka oli vaarallinen ja hankala, Marpa selvisi siitä rohkeutensa ja päättäväisyytensä avulla ja saapui turvallisesti Tiibetiin. Matkalla hän näki voimakkaita unia guruistaan Maitripasta ja Sarahasta. Maitripalta hän oli saanut kahdesti täydelliset ohjeet mahamudran tyyneys- ja viisausmietiskelyihin.

Tiibetissä Marpa jatkoi työtään antamalla dharmaopetusta ja initiaatioita oppilailleen. Marpa pysyi luonteeltaan äkkipikaisena, eikä hän ollut erityisen suosittu guru. Hänen opetuksissaan ei painottunut määrä vaan laatu ja oppilaat olivat erittäin lahjakkaita.

Kolmannen Intian-matkan jälkeen hänen oppilaakseen tuli Milarepa, joka peri kaikki opetukset täydellisinä. Pääoppilaita kutsutaan "neljäksi pilariksi": Ngok Chöku Dorje osasi selittää tantroja, Tsurtön Wanggi Dorjen erikoisalaa oli tajunnansiirto, Meytön Chenpo erikoistui kirkkauteen liittyviin opetuksiin ja Milarepa hallitsi sekä näkemyksen, mietiskelyn että käytöksen.

Vasta kuoleman hetkellä Marpa sai ansaitsemansa ylistykset, sitä ennen häntä usein pelättiin. Kuollessaan Marpa todisti olevansa Buddhasta erottamaton. Hän teki tajunnansiirron 86-vuotiaana ja siirtyi parinirvanaan seuraavasti: vaimo Dagmema sulautui ensin Marpan sydämeen ja sitten hänen oma mielensä lähti kehosta valopallona, joka hävisi avaruuteen. Vasta silloin hänen oman kylänsä väki käsitti, miten tärkeä ja kunnioitettava henkilö Marpa oli ollut.

Drogön Rechen (1148 - 1218)

Seuraava inkarnaatio, Drogön Rechen perusti jatkumon, josta Tai Situpat tulivat. Drogön Rechen oli yksi ensimmäisen Karmapan Dusum Khyenpan pääoppilaista ja noista ajoista alkaen Tai Situpat ja Karmapat ovat ylläpitäneet sitä jatkuvaa oppilas-opettaja -suhdetta, josta johtuu katkeamaton karma kagyu perinne tähän päivään asti.

Drogon Rechen syntyi oppineille vanhemmille Keski-Tiibetissä Tsangin alueella Yarlungissa. Jo lapsena hänestä näkyi hinayanan ja mahayanan asteittaiseen polkuun liittyvä oivallus. Yhdeksän vanhana hän tapasi kagyu-mestari Zangri Repan, jolta hän sai monia opetuksia, muun muassa suullisen perinteen "korvasta korvaan kuiskatut" opetukset sekä mahamudra-mestareiden laulut (dohat). Hän harjoitti mietiskelyä yllään pelkkä puuvillakaapu ja häntä kutsuttiin siksi nimellä Rechen, mikä merkitsee puuvillaan pukeutunutta joogia. Hän sai monia merkkejä meditatiivisesta edistyksestään.

Kun Drogön Rechen oli 15-vuotias, hänen opettajansa siirtyi parinirvanaan. Hän oli neuvonut oppilastaan etsimään Milarepan perinteen hallussapitäjiä ja oppimaan heiltä kaiken niin hyvin, että hänestä kehittyisi suuri mestari tässä perinteessä. Niinpä hän opiskeli ja teki harjoitusta monien kagyu-opettajien ja myös dzogchen-mestareiden johdolla. Vaikka hänen samadhinsa oli laadultaan erinomainen, hän ei ollut täysin tyytyväinen. Siksi hän suuntasi Itä-Tiibetiin, kohti Khamin maakuntaa, jonne tie vei Kongpon läpi. Matkallaan hän tapasi opettajia ja sai monia opetuksia: Thöpa Samdrupilta hän sai chöd-perinteen täydellisen transmission, Ngari-palta hän sai Vajrapanin ja Vajrasaddhun harjoitukset, Nyalpa Joseyltä hän sai ohjeet rauhallisen ja raivokkaan Manjushrin sekä Mahakalan harjoituksiin. Hän perusti 18 tantrista oppituolia, jotka tuottivat monta suurta dharmanharjoittajaa.

Drogön Rechen hallitsi tässä vaiheessa pranaan (elämänvoimaan) ja nadeihin (energiakanaviin) liittyvät harjoitukset, ja hän tunsi siitä hiukan ylpeyttä. Kuullessaan ensimmäisestä Karmapasta Düsum Khyenpasta, joka asui Kampo Nenangissa, Drogön Rechen päätti mennä tapaamaan tätä. Hän ajatteli vain käydä tervehtimässä, eikä aikonut jäädä opiskelemaan sinne. Kun he tapasivat, Karmapa sanoi: "Oi nuori tantranharjoittaja, voit mennä opiskelemaan oppilaitteni kanssa." "Keitä oppilaasi ovat?" Drogön Rechen kysyi. "Deuchung Sangye, Baltsa Takdelwa, ynnä muita."

Drogön Rechen meni ensin tapaamaan Deuchung Sangyetä, joka ohjasi hänet Baltsa Takdelwan luo. Kun hän meni Takdelwan luolaan, siellä nukkui suuri tiikeri. Drogön Rechen juoksi ulos kauhuissaan. Deuchung käski hänen mennä sinne uudelleen, ja kun hän meni, hän näki luolassa vain pienen lammikon. Hän kiersi lammikon ympäri ja heitti sinne muutamia pikkukiviä. Sitten hän lähti. Kun hänen käskettiin palata, hän meni luolaan kolmannen kerran, ja siellä istui vanha joogi sylissään kivet, jotka hän oli juuri heittänyt lammikkoon.

Silloin Drogön Rechen ymmärsi, että jos oppilaat olivat tätä luokkaa, opettajan oivalluksen ja saavutusten täytyy olla todella suuret. Hän teki vahvan sitoumuksen ja opiskeli heidän johdollaan seitsemän vuotta vakaannuttaen sekä harjoituksensa että oivalluksensa. Drogön Rechenistä tuli yksi Karmapan tärkeimmistä ja läheisimmistä oppilaista. Hän sai täyden munkin valan 37-vuotiaana ja häntä kutsuttiin nimellä Sönam Drakpa. Sen jälkeen, kolmen vuoden kuluessa Karmapa välitti hänelle kagyu-perinteen täydellisenä ja hänestä tuli perinteen hallussapitäjä. Kun Karmapa matkusti takaisin Keski-Tiibetiin, Drogön Rechen jäi Khamin alueelle ja jatkoi Karmapan työtä siellä perustaen perinteen oppituolit Karma Göniin ja Kampo Nenangiin. Seuraavissa jälleensyntymissään Tai Situpa jatkoi huolenpitoa Karma Gönistä, joka oli Karmapan toiseksi tärkein luostari.

70-vuotiaana Drogön Rechen siirtyi parinirvanaan kuukalenterin 25. päivänä, ja hänen kremaatiotuhkastaan löytyi monia pyhäinjäännöksiä. Hänen pääoppilaansa ja kagyu-perinteen haltija oli Pomdrakpa Sönam Dorje.

Gonpo Tsultrim Nyingpo

Tai Situpa jälleensyntyi tarkoituksellisesti mestarina nimeltä Gonpo Tsultrim Nyingpo pitääkseen yllä harjoituslinjan sisäisen opin elinvoimaa. Hän oli Gampopan, Dakpon kuuluisan lääkärin veljenpoika ja Suuren Sinetin (mahamudran) oivallukseen liittyvien opetusten pääperijä.

Kaksi muuta suurta joogi-inkarnaatiota seurasivat tätä: Ringowa ja Marpa Yeshe Nyingpo, joka oli toisen Karmapan, Karma Pakshin oppilas.

Pang Khenchen Ozer Lama

Pang Khenchen Ozer Lama oli mielen harjoitukseen liittyvän kadampa-perinteen hallussapitäjä. Mielen harjoituksen tärkeät opetukset tulivat tunnetuiksi suuren Chekawa-nimisen opettajan ansiosta. Alun perin kadampa-perinne tuotiin Tiibetiin Atishan toimesta. Se korostaa asteittaista tietä valaistumiseen ja opetus on jaoteltu asteittain eteneviin tasoihin ja harjoituksiin. Kadampa-perinne keskittyy mielen kesyttämiseen, valaistumismielen (bodhicittan) ja myötätunnon kehittämiseen. Se kannustaa luostarikurin noudattamiseen (vinaya). Je Gampopa liitti tämän perinteen kagyuopetuksiin.

Rabten Kunsang Pal

Vuonna 1414 syntynyt Rabten Kunsang Pal oli Gyantsen maakunnan buddhalainen kuningas, joka hallitsi laajaa maa-aluetta buddhalaisen lain mukaan. Hän rakennutti Sadantuhannen buddhan stupan, joka oli kahdeksankulmainen ja jonka sisällä oli upeita seinämaalauksia ja muita kuvia. Se on yksi Tiibetin kuuluisimmista taideteoksista.

Kuningas Rabten Kunzangin aikana alkoi myös Gyantsen hevoskilpailujen perinne, eräs nykypäivän tärkeimmistä kansanjuhlista Tiibetissä.

Yeshe Wangchuk (1220 - 1281)

Naljor Yeshe Wangchuk, eräs Tai Situpan aiemmista inkarnaatioista, oli toisen Gyalwa Karmapan Karma Pakshin lähin palvelija. Hän pyhitti voimapaikan (tsaritra) Etelä-Tiibetissä, jonka eräs Gampopan oppilas oli aiemmin paljastanut. Tuo paikka on edelleen Karmapoille pyhä.

Keisari Tashing Temur (1333 - 1370)

Tashing Toghan Temur (Shun Di) oli hurskas hallitsija, joka vetäytyi syrjään politiikasta ja inhosi mongolilaisen hovin korruptoituneisuutta. Tänä elinaikanaan Tai Situpa vaikutti siihen, että kaaoksen aika Kiinan historiassa päättyi. Tashing Toghan Temur oli kiinalaisen Yuan-dynastian viimeinen hallitsija.

Hän oli kolmannen Karmapan Rangjung Dorjen uskollinen oppilas ja tämä kruunasi hänet hallitsijaksi. Karmapan pyhän pitkän iän nektarin ansiosta keisari Tashingista tuli pitkäikäisin kaikista mongolihallitsijoista.

Kolmas Karmapa kuoli Kiinassa ja kuolemansa jälkeisenä yönä hänen kasvonsa näyttäytyivät täysikuussa niin, että kaikki voivat sen nähdä. Myös keisari Tashing oli kuuluisa ihmeidentekokyvyistään. Erään kerran Virupa ja joukko muita mahasiddhoja ilmestyi valtakunnan hovissa, vaikka he olivat kuolleet satoja vuosia aiemmin.

Keisarin hallitusaikana valtakunnassa kunnioitettiin virallisesti chan-mestari Pai Changia. Mestari Chang edisti luostarikurin leviämistä kaikkialla Kiinassa.

Koska aiemmat keisarit olivat olleet huonoja hallitsijoita ja maa oli myös kokenut katovuosia, Yuan-dynastian hallinto oli kaaoksen partaalla. Keisari Tashing erotti monia mongolivirkamiehiä, joiden suunnitelmissa oli tappaa 90 % kiinalaisesta väestöstä. Täten keisari säästi miljoonia ihmishenkiä. Myöhemmin hän luopui kruunusta vapaaehtoisesti, vaikka ministerit ja perhe pyysivät häntä jäämään. Keisari oli epäitsekäs hallitsija, joka toivoi vain muiden parasta ja tahtoi käyttää siihen parhaiten sopivia keinoja.

Niinpä hän jätti Kiinan ja eli lopun elämäänsä Mongoliassa. Vaikka mongolihallitsijat tunnettiin raakalaismaisuudestaan ja sotaisuudestaan, keisarin viisaudella ja myötätunnolla mongolidynastia päättyi ilman verenvuodatusta Kiinassa.


Rigowa Ratnabhadra (1300- ja 1400-luvuilla)

Rigowa Ratnabadra (tunnetaan myös nimillä Rikpe Raltri ja Sokwon Rinchen Sangpo) syntyi tunnettuun Soksam-khar Drongbu Goshir -sukuun Soksamissa ja häntä pidetään Tai Situpan ilmestyskehona. Hän sai munkinvalat jo nuorena ja opiskeli buddhalaista filosofiaa, logiikkaa ja muita tieteitä Palden Sangphussa. Sitten hän vieraili Tiibetin suurissa luostareissa väitellen ja keskustellen neljästä filosofisesta pääaiheesta: Madhyamaka, Prajnaparamita, Vinaya, ja Abhidharma-Kosha.

Hänestä tuli yksi aikansa suurimpia oppineita sekä sutrissa että tantroissa ja häntä kutsuttiin sen tähden nimellä Rikpa Raldri (filosofian ja logiikan miekka). Hän sai täyden kagyu-perinteen transmission viidenneltä Karmapalta Deshin Shekpalta. Sen avulla hän saavutti täydellisen oivalluksen absoluuttisesta todellisuudesta ja hänestä tuli yksi aikansa suurimpia mietiskelymestareita. Hän siirsi kagyu-perinteen täydellisenä kuudennelle Karmapalle Tongwa Döndenille.

Keisari Tai Tsu (1300- ja 1400-luvuilla)

Tai Situpa inkarnoitui Kiinan keisarina nimeltä Tai Tsu, joka myös oli viidennen Karmapan Deshin Shekpanoppilas. Hänellä oli selvänäkökyky ja kykeni näkemään Karmapa Deshin Shekpan pään päällä olevan kruunun, jota muut eivät nähneet. Hän teetti kruunusta näköiskappaleen ja lahjoitti sen Karmapalle. Keisari pyysi, että Karmapa käyttäisi sitä, niin että ihmiset tulisivat tietoiseksi hengellisen kruunun olemassaolosta ja hyötyisivät pitkälle kehittyneestä oivalluksen tasosta, jota se kuvasi. Tämä lahja oli alku mustan kruunun seremonialle, josta Karmapat ovat tunnettuja; perinne, jota he ovat pitäneet yllä näihin päiviin asti.

Ngawang Jigten Wangchuk

Ngawang Jigten Wangchuk, Rinpungin buddhalainen prinssi oli myös inkarnaatio, jossa Tai Situpa hallitsi laajaa maa-aluetta buddhalaisen lain mukaan. Hän oli Rinpungin kuninkaan nuorin poika 1500-luvulla. Prinssi oli runoilija ja hänen lyyriset teoksensa ovat tunnettuja.

Taranatha (1575-1634)

Taranatha syntyi Drongin maakunnassa Tiibetissä Guru Padmasambhavan syntymäpäivänä. Häntä pidetään Manjushrina ja 10. tason bodhisattvana.

Taranatha liittyi tiibetiläiseen Jonangpa-luostarikuntaan ja hänestä tuli intialaisen Buddhaguptan oppilas. Jo lapsena hän oli kuuluisa ihmeellisistä kyvyistään ja kaikki pitivät häntä oivaltaneena mestarina. Yksivuotiaana Situ Taranatha osasi lukea ja kirjoittaa. Hän osasi myös kävellä ja harjoitti mietiskelyä virheettä. Hän osasi nimetä kaikki jumaluudet mistä tahansa thangkasta, vaikka se olisi ollut kuinka kulunut. Hänellä oli parantamisen kyky.

Kerran vanhempien hämmästykseksi joogi ilmestyi Taranathan kotiin. Itsestään ilmestynyt joogi ojensi Taranathalle Guru Parmasambhavan aarteena piilottaman rituaalitikarin.

Khenchen Lungrik Gyatso tunnisti Taranathan Krishnacaryan jälleensyntymäksi ja omaksi opettajakseen, Jetsun Kunga Drolchokiksi. Taranathan opettajia Tiibetissä olivat mm. Je Draktopa, Yeshe Wangpo, Kunga Tashi ja Jampa Lhundrup.

Situ Taranatha oli korkeasti koulutettu oppinut ja historioitsija. Hän tutki eri dharmaperinteitä ja jäljitti niitä Intiaan saakka. Hän merkitsi huolellisesti muistiin buddhalaisuuden historiaa ja tallensi suurten mestareiden elämäkertoja. Taranatha hallitsi myös kaikki opetukset ja kirjoitti niihin omia kommentaarejaan.

Taranatha välitti Buddhan opetukset seuraavalle sukupolvelle mitä puhtaimpina. Hänen laajoihin teoksiinsa kuuluvat Buddhalaisuuden historia Intiassa ja Bodhisattva Taran tantran alkuperä.

Taranathan hallussa oli shangpa kagyu -perinne ja kalachakran siirtolinja. Nämä, samoin kuin jonangpa-koulukunnan transmissiot liitettiin myöhemmin muihin tiibetinbuddhalaisiin koulukuntiin.

Taranatha matkusti vanhemmalla iällään Mongoliaan ja kuoli siellä. Hänen pyhäinjäännöksiään säilytetään hopeoidussa stupassa Lhasan itäpuolella.

Taisitupat

Paluu